Levy, joka saa voimaan pahoin.
Brian Jonestown Massacre tunnetaan parhaiten Ondi Timonerin seitsemän vuoden ajan työstämästä dokumentista DIG! (2004), joka käsitteli yhtyettä diktaattorin tavoin johtavan Anton Newcomben ja The Dandy Warholsin Courtney Taylorin nerokkuudessaan lähes epäuskottavaa viha-rakkaus-suhdetta.
Brian Jonestown Massacre oli jo tuolloin yksi amerikkalaisen undergroundin suurimmista kulttinimistä, jolla oli takanaan hyllymetreittäin julkaisuja ja lunastamatta jääneitä lupauksia. Yhtyeen riveissä oli rampannut vuosien aikana kymmeniä jäseniä, muun muassa Black Rebel Motorcycle Clubin Peter Hayes, The Raveonettesin Sune Rose Wagner sekä – uskokaa tai älkää – Havana Blackin rumpali Jussi Tegelman!
Parin vuoden hengähdystauon päättävä My Bloody Underground ei ole helppoa kuunneltavaa. Itse asiassa levyn epävireisesti velloville kitaravalleille ja minuuttikaupalla jatkuville narkoottisille junnauksille altistuminen aiheuttaa fyysistä pahoinvointia.
My Bloody Underground kumartaa paitsi nimellään, myös musiikillaan My Bloody Valentinen, The Velvet Undergroundin ja Jesus and Mary Chainin (jolla oli kappale My Little Underground) suuntaan. Lisää keitokseen The Doors, Spacemen 3 ja Hawkwind ja laita näiden kaikkien musiikki soimaan yhtä aikaa, niin saat esimakua siitä painajaismaisesta visiosta, joka Anton Newcombea riivaa.
Brian Jonestown Massacreen tutustuminen kannattaa jatkossakin aloittaa loistavasta Tepid Peppermint Wonderland -kokoelmasta (2004).