Malli, joka osaa oikeasti laulaa.
Carla Bruni on kuuluisa mallinurastaan, siitä että rikkoi Mick Jaggerin avioliiton, suhteestaan Eric Claptoniin ja on nyt myös saanut samanhenkistä julkisuutta Ranskan tasavallan presidentin Nicolas Sarkozyn kolmantena vaimona. Tämän sensaatiohakuisen julkisuuskuvan varjoon jäävät kuitenkin Brunin kiistattomat ansiot laulajana ja lauluntekijänä.
Muusikon uraa Bruni on tehnyt jo kymmenisen vuotta. On debyytti silloisen poikaystävän kanssa ja levyllinen musiikiksi sovitettuja runoja, mutta mielenkiintoisinta on, että Bruni debytoi vuonna 2000 – kuuluisan ranskalaisen laulaja Julien Clercin kautta – nimenomaan tekstittäjänä.
Tekstit ovat tälläkin levyllä vahvin linkki. Bruni leikittelee ranskan kielellä juurin niin kuin syntyjään italialainen voi: Ta Tienne on viehkeä kudos persoonapronominijä ja sukupuolittunutta omistamista kudottuna alliteraatioon ja onomatopoeiaan.
Musiikillisesti Bruni on lähellä sellaisia laluntekijäkollegoita Francis Cabrel, jonka bändin jäseniä levyllä soittaakin. Kaiken galli-bluesin ja akustisen fiilistelyn jälkeen kiinnostavin on kuitenkin italiaksi laulettu Il Vecchio e Il Bambino, jonka ambientmainen banjon ja pianon dialogi on levyn mielenkiintoisinta antia.