Kanadalaisen karikatyyrit eivät kanna koko levyn mittaa.
Muutama vuosi sitten Richard Terfry alias Buck 65 ilmoitti Kerrang!-metallilehdessä vihaavansa hiphopia. Välit underground-piireihin tulehtuivat pahasti, ja mies joutui nöyrtymään ja pyytämään hiphopilta lippalakki kourassaan anteeksi.
Situation ei pompikaan aivan yhtä vallattomasti genrestä toiseen kuin Secret House Against the World (2005), jolla kuultiin niin vocoder-tangoa (Devil’s Eyes) kuin elastista jazzpunkia (Le 65isme). Kanadalainen on tinkinyt eklektismistään jonkin verran, vaikka korostaakin laaja-alaista sivistystään heittelemällä huolettomasti viitteitä niin Bettie Pageen, The Buzzcocksiin kuin Ed Gainiinkin.
Ensimmäisen parinkymmenen minuutin aikana Situation vaikuttaa yhdeltä vuoden parhaista levyistä. Kauniin pianomelodian ja dub-basson kuljettama 1957 saa seurakseen poskettoman Dang-rynkytyksen ja perkussioillaan tanssittavan Lipstickin.
Sitten homma hiukan hajoaa. Kuullaan liian monta ei-mihinkään kehittyvää rytmiä ja liian monta tympeän karikatyyrin piirtävää tekstiä (Mr. Nobody, Spread ’Em), että mielenkiinto säilyisi albumin loppuun asti.