Britneystä ja Rihannasta on puhuttu viime aikoina paljon samassa yhteydessä, tekivätpä diivat yhteisen remixin Rihannan S&M-hitistäkin. Vaan kumpi on kunnostautunut viimeisimmällä levyllään paremmin?
Britney Spears: Femme Fatale
Jive
Britney ei tarvitse itseironiaa tehdäkseen hyvää listapoppia.
Britney Spearsin seitsemäs studiolevy ei ymmärrettävästi herätä näillä leveysasteilla huomattavaa pörinää. Syytä kuitenkin olisi: 26 biisinkirjoittajaa ja toistakymmentä tuottajaa vaatinut Femme Fatale on tyylilajien sekamelska ja sellaisena varsin kiehtova. Alkuvuoden parasta listapoppia, kevyesti.
Spears poikkeaa artistina olennaisesti Rihannan, Christina Aguileran ja Lady Gagan kaltaisista kollegoistaan. Hän ei ole laulajana lahjakas, taiteilijana omaleimainen tai persoonana tippaakaan itseironinen. Hän on pop-maailman yllättävä tabula rasa, taulu, jota känniperseilytkään eivät ole täysin tahrineet. Pinnalle on helppo maalata niitä sävyjä, jotka kulloinkin ovat muodissa.
Femme Fatalen parasta antia on tuottaja-armeijan moniäänisyys. How I Rollin trooppisissa rytmeissä kaikuu ranskalainen house, Big Fat Bass on will.i.amin tuottamaa kaksimielistä tanssipoppia, sinkkuhitti Hold It Against Me ja Trouble For Me antavat viitteitä dubstepiin. Britneyn kasvot ja prosessoitu ääni antavat riittävät raamit viihdyttäville tyylikokeiluille. Ja hei – ei yhtään slovaria tappamassa tunnelmaa!
Anton Vanha-Majamaa
Rihanna: Loud
Def Jam
Ihana Rihanna voihkii tiensä klubilattioille.
Rihanna on ihana. Kauniin hipiän ja symmetristen kasvonpiirteiden lisäksi hänellä on rytmitajua, ääntä ja lanteita, joita keinuttaa. Laulajattaren viides albumi on täynnä klubilattioille sopivaa urbaania tanssipoppia, jonka tahdissa kuulija voi tuntea itsensä aivan yhtä rohkeaksi kuin neiti Fenty itse.
Loud on itsevarman, mutta silti mallin mittoihin mahtuvan nuoren naisen teemalevy. Kappaleiden tekijälista on nälkävuoden mittainen, mistä huolimatta Rihanna pystyy tulkitsemaan biisit ominaan ja eläytymään huokailuihin uskottavasti.
Levy alkaa pahaenteisesti jankutuksella. ”Na-na-na, c’mon!”, Rihanna laulaa tuhmasti vihjailevalla S&M-kappaleella ja tekee heti kättelyssä tiettäväksi, että ärsytyksen uhallakin hänhän nännättelee ihan niin paljon kuin haluaa. Itsensä toistaminen on ilmeisesti yksi Rihannan hittikaavan ainesosista, sillä samoin keinoin jäävät päähän soimaan myös Cheers (Drink to That) ja Only Girl (in the World). Keskittyneessä kuuntelussa jankutus ei ihme kyllä haittaa, mutta taustalle häipyessä huudahdukset käyvät välillä korville.
Singleinä julkaistut Only Girl (in the World) ja What’s My Name? ovat toki takuuvarmoja hittejä, mutteivät läheskään levyn parhaimmistoa. Reggaella leikkivä Man Down on hieno katumuskappale, jonka aikana Rihanna pääsee venyttämään karibialaista aksenttiaan makeasti. Yhdeksi vuoden parhaista popbiiseistä osoittautuva Complicated on puolestaan sydämeen käyvä rakkauslaulu, jota ei ole tukahdutettu hitaaseen tempoon.
Kappaleet kertovat ilonpidosta, parisuhteista ja seksistä. Cheers (Drink To That) on joka tytön juomalaulu. Avril Lavignen teinituskan täyttämästä I’m With You -biisistä pöllityt huudot tosin ihmetyttävät iloliemirallin yhteydessä. California King Bed on ihan käypä kuvaus parisuhteessa tapahtuvasta vieraantumisesta. Nicki Minaj’n vahvistama Raining Men ei onneksi ole cover, vaan ihan itsenäinen itsetuntoanthem. Rauhallinen Skin on hauska kiimailubiisi, jos keskittyy kuuntelemaan sanojen sijaan Rihannan voihkintaa.
Levyn päättää duetto Eminemin kanssa. Love the Way You Lie (Part II) päästää Rihannan kappaleen ykkösosaa paremmin ääneen. Parisuhdeväkivaltaa valottavan biisin idea on hyytävä, sillä molemmat tietävät, mistä puhuvat.
Heini Strand
Britney-arvio on julkaistu Rumbassa 5/11. Rihanna julkaistiin Rumbassa 17/10.
Kuuntele Femme Fatale tästä ja Loud tästä. Diivakaksikon yhteinen S&M-remix löytyy puolestaan täältä.