Bodomjärveläisten paras kiekko onnistuu suhteuttamaan osa-alueet oikein.
Children of Bodomin suosio on kasvanut tasaisesti jokaisen julkaisun jälkeen, varsinkin ulkomailla. Loppujen lopuksi yhtyeen konsepti on sen verran omalaatuinen, että se on tarvinnut aikaa iskostuakseen metallikansan pääkalloihin. Vaikka paahto on rivakan väkivaltaista, syntikoilla väritetyssä soitossa on aina ollut mukana myös äkkiväärää huumoria. Parhaiten bändi on toiminut, kun huumori on jätetty vähemmälle, kuten Hatecrew Deathrollilla. Sillä taas liika raskaus hukutti alleen yhtyeen vahvaa melodiantajua.
Blooddrunk palauttaa jo nimellään vitsikkyyden musiikkiin. Se ei kuitenkaan tällä kertaa haittaa, sillä bändin asenne riittää mainiosti Banned from Heavenin kaltaisiin ilkikurisiin machoiluihin. Edelleen on ihmeteltävä ryhmän kykyä pitää hulvattomat ainekset niin hyvin kasassa, ettei homma sorru korniksi hevailuksi. Syntikka- ja kitaratiluttelut, moniosaiset kappalerakenteet ja Laihon karski karjunta ovat kuitenkin voittamaton yhdistelmä, ja Blooddrunkilla noiden osasten suhteet ovat paremmin kohdallaan kuin koskaan ennen.
Nyt yhdeksän biisin joukosta ei erotu heikkoja kohtia, ja uusia suosikkeja ilmaantuu joka kuuntelulla. Tällä hetkellä Tie My Rope tuntuu parhaalta, mutta tämä lahja jatkaa antamistaan vielä kymmenenkin kuuntelun jälkeen.