Chisu äännetään koolla.
Yllättävää mutta totta: minä pidän tästä levystä. Chisun voisi tuomita ulkomusiikillisin perustein äkkiseltään turhaksi tuttavuudeksi. Onneksi on kuitenkin se musiikki, josta tässä kaikessa on pohjimmiltaan kyse.
Christel Sundberginakin tunnetun artistin debyytti sisältää elektronista ilottelua selkeillä myyntitavoitteilla. Sanoitukset sopivat ontuvin kielikuvin ja läpikolutuin teemoin radiosoittoa hamuileviin kappaleisiin kuin hillo munkkiin. Triphoppaavasti leikkivät ja elektronisesti pingahtelevat poppistaustat ovat kuitenkin levyn ehdoton vahvuus.
Chisun lapsellisesti soiva laulu tuntuu välillä jopa häipyvän taustalle sävellysten kiinnittäessä kuulijan huomion. Esimerkiksi Niin on helpompi ja Kädet ilmassa uskaltavat rytmitellä melko kiihkeästi. Jos jättää huomiotta sanoituspuolen heikkoudet sekä artistia ja levyä halventava nimeämispolitiikka, kappaleista voi jopa vaikuttua. Äänitystä myöten kaikesta itse vastaava Chisu selviää urakastaan voittajana, mutta ehkä hän olisi voinut jakaa vastuuta muillekin.