Chisu – Vapaa ja yksin

Vapaa. Kyllä. Yksin. Omaehtoinen ainakin

Christel Sundberg olisi toki voinut valinnut viisaamminkin kuin ottaa taiteilijanimekseen pimumaisen Chisun. Toisaalta hänellä olisi voinut olla myös parempi onni kuin syntyä maahan, jossa pop on aina ollut kohtalokkaan aliarvostettua, etenkin silloin kun sitä esittävät kauniit nuoret naiset.

Chisun debyytti Alkovi (2008) ilmestyi keskimäärin vuotta ennen kuin La Roux'n, Little Bootsin ja Ladyhawken kaltaiset syntikkanaiset alkoivat saada palstatilaa ja ihan oikeita hittejäkin.

Erona oli tosin se, että siinä missä kaikilla kolmella L-alkuisella artistilla oli apunaan kokeneita miestuottajia sekä kirjoitus- että tuotantopuolella, Chisu oli väsännyt Alkovin kokonaan ihan itse miksausta myöten.

Alkovi sisälsi upeita popkappaleita, mutta loppuaan kohti levy väsähti turhan homogeeniseksi. Tällä kertaa erheistä on opittu, sillä Vapaa ja yksin rakentaa määrätietoisesti siitä mihin debyytti jäi – eikä mukaan tule vain identtisiä lisäsiipiä vaan ihan uusia, taivaita kohti kurottavia kerroksia.

Miehistä viis ja Sama nainen ovat toki samasta jalopuusta veistettyjä kuin Alkovin mahtipontiset ja melankoliset balladit, mutta lähes koko muu albumi kurottelee tuoreisiin suuntiin. Alkovin koneelliset taustat ovat muuttuneet orgaanisemmiksi, mukaan on siroteltu yllättäviä vaikutteita countrysta, laulelmista ja itämaisista tunnelmista.

Sanoittajana Chisun rohkeus on kasvanut: esikoisen tavanomaiset lemmenluritukset ovat nyt saaneet seurakseen oivaltavampia sanavalintoja, rohkeampia teemoja ja hassutteluakin, kuten singlellä Baden-Baden.

Kaikki tämä tiiviissä paketissa, soirtumatta kertaakaan listapopin rytmillisiin peruskliseisiin tai teennäiseen rockaavuuteen. Moni vain 35-minuuttisen albumin kappale tuntuu liian lyhyeltä, minkä vuoksi ne ovat juuri oikean mittaisia. Esimerkillistä.