Suomipopin uudet mutta tutut kasvot.
Clifton Sextetissä meillä on uusi Egotrippi. Sujuvaa voimapoppia suomalaiseen makuun ja suomalaisella tunteella. Man on the Moon -leffasta itselleen nimen napannut viisikko on ehtinyt julkaista jo viisi omakustanne-ep:tä, joten eiköhän ole jo albumin aika.
Levy ei kuitenkaan juuri innosta. Siinä missä musiikissa ja soitossa on raikkautta ja iloa, teksteissä on tiettyä tunkkaisuutta. Lähes joka biisissä haikaillaan hienomman elämän, kauniimpien naisien ja yleensä sosiaalisen nousun perään: ”Kerro missä kaikki kauniit juo / Kerro mitä täytyy pukea päälleen / Ja mistä löytyy uudet paremmat kaverit”.
Jatkossa pelätään, miten tuo nainen mua jaksaa (Huonompi mies), halutaan olla mainosten nainen (Levitän käteni) ja brassaillaan kauniilla tyttöystävällä (Se kuuluisa tunne).
Vaikka kyse on varmaankin eri rooleihin asettumisesta ja läpi paistaa suomalaisuus kaikessa karuudessaan, olen huomattavan helpottunut komeasta päätösbiisistä Poltettujen siltojen laulusta, jossa kertoja vihdoin uskaltaa tehdä jotain eikä vain inise.