Australian indie-elektroihme pyyhkii tanssilattian aikalaisillaan.
Ottaen huomioon, miten merkittävä yhtye Daft Punk on ollut 2000-luvun musiikille, on yllättävää miten harvassa artistissa ranskalaiskaksikon perimä esiintyy helposti havaittavassa muodossa.
Siinä missä robottipäiden maanmiesduo Justice on omaksunut Homework-levyn aggressiiviset elektrorakennelmat lihalliseksi osaksi ilmaisuaan, australialainen Cut Copy puolestaan ammentaa huomattavan paljon Discovery-albumin täydellisestä tanssipopista.
Cut Copyn ensimmäinen levy Bright Like Neon Love on kestänyt hyvin kuuntelua, vaikka se pintatasollaan onkin silkkaa hömppää. Tällä kertaa yhtye on nostanut rimaa. Suurin osa kappaleista kuulostaa edelleen höyhenenkevyeltä pophattaralta, mutta kaikki ne ovat paljon parempia – ja niitä on enemmän.
Bright Like Neon Loven kansivihossa suoranaisiksi poparkeologeiksi tunnustautunut kolmikko osaa tehdä kunniaa monille esikuvilleen lipsahtamatta nolosti varsinaiseksi tribuuttiyhtyeeksi. Unforgettable Season on ilmiselvää Pulpia, Strangers in the Wind kumartaa varhaisen New Orderin suuntaan, ja Daft Punk nostaa taas päätään monenkin kappaleen kohdalla.
Elektronisia elementtejä indiepopin perimään yhdistelevä ja DFA-tuotantoryhmän kanssa työskentelevä Cut Copy on tietysti aivan naurettavan trendikäs yhtye, mutta sille on vaikea olla siitä vihainen. Viidenkymmenen minuutin mittainen In Ghost Colours on liioitellun pitkä tanssipoplevyksi, mutta materiaalin taso on niin kova, ettei levyn lyhentäminen olisi mitenkään helppo tehtävä.
Ainakaan albumia ei lähtisi pätkimään edelleen mukaansa tempaavan Hearts on Fire -singlen, perkussioarmeijan kuljettaman Nobody Lost, Nobody Foundin tai huiman tanssiodysseia Out There on the Icen kohdalta. Myös levyn neljä lyhyttä välisoittoa tuntuvat perustelluilta.
Kun asiaa tarkemmin miettii, kannattaa kappalelistalla spekuloiminen jättää väliin ja vain nauttia musiikista. Harvasta levystä tänä vuonna tulee nimittäin yhtä hyvälle mielelle kuin In Ghost Coloursista.