Kokeellisen hiphopin Ramones
Pitkälle on hiphop pötkinyt, mutta Saksasta se ei ole vielä päässyt. 1980-luvun alussa Afrika Bambaataa vei Kraftwerkin analogisoundit Bronxiin, ja neljännesvuosisata myöhemmin samoilta kulmilta kotoisin oleva Dälek mainitsee yhdeksi suurimmista innoittajistaan toisen krautrockin suuruuden, Faustiin.
Mainittakoon, että Faustin musiikki oli tyystin erilaista kuin Kraftwerkin. Faust ei merkinnyt kuulaita ja futuristisia konerytmejä vaan alastomia ja karvaisia miehiä luomassa infernaalista möykkää.
Möykkä on Dälekinkin musiikin ytimessä, yksi sen kolmesta peruselementistä. Kun Dälekiä kuulee ensimmäisen kerran, ei sen musiikista voi kuin huumaantua.
Oktopusin raskaina ja painostavina ryskyvät beatit, MC Dälekin uhkaava ja vakuuttava ulosanti ja se loputtomana huojuva ja humiseva äänivalli, johon duo yksinkertaiset kappaleensa käärii – ainutlaatuista yhdistelmä Public Enemyä ja My Bloody Valentinea, jota kukaan ei tiennyt kaipaavansa.
Mutta miten Dälekin uusi albumi eroaa edeltäjistään? Mihin sitä tarvitsee? Ei mihinkään. Dälek on kokeellisen musiikin Ramones tai AC/DC. Gutter Tactics tarjoaa täsmälleen samat sävärit kuin Abandoned Language (2007) tai Absence (2004). Se on paras Dälek-albumi vain siinä tapauksessa, ettei ole kuullut yhtyeen aikaisempia tuotoksia.