”Levyn mahtipontinen poikkitaiteellisuus ei tee vaikutusta edes yrityksenä luoda jotakin uutta”, kirjoittaa Marko Ylitalo arviossaan.
Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Wikipedia
Damon Albarn: Dr Dee
Parlophone
Lässähtänyt libretto.
Jos pähkäilit Blur-miesten soolevyjen, Damon Albarnin Dr Deen ja Graham Coxonin yhtä tuoreen A+E:n välillä, äläpä pähkäile enää. Coxonin kahdeksas kitarapop-julkaisu on valovuosien päässä solistin folk-oopperasta – kaikin mahdollisin tavoin.
Teatteriohjaaja Rufus Norrisin kanssa tehty projekti pohjautuu Elizabet I:n tieteellisen hovineuvonantajan John Deen elämään, mutta inspiroijana on toiminut myös sarjakuvataiteilija Alan Moore. Brittien laatulehdistö on pitänyt produktiota neljän tähden arvoisena, mutta se mikä mahdollisesti toimii esiintymislavalla, ei toimi lainkaan levyllä.
Neitsytkuningattaren aikaisilla instrumenteilla soittavaa yhtyettä ja BBC:n filharmonikkoja täydentää perkussionistivirtuoosi Tony Allen, jonka kanssa Albarn työskenteli myös The Good, the Bad & the Queen– ja Rocket Juice & the Moon -kokoonpanoissaan. Silti lopputuloksen mahtipontinen poikkitaiteellisuus ei tee vaikutusta edes yrityksenä luoda jotakin uutta. Resitatiivit ja aariat ainoastaan unettavat.
Arvio on julkaistu Rumbassa 6/12. Kuuntele levy Spotifyssa.