Stailattu ruotsalainen jenkkimetallituote onkin ihan ok
Metalliväki on tottunut kuulemaan Göteborg-soundin rujompana kuin mitä se Dead by Aprilin käsissä on. Ulkoisesti epäilyttävän stailattu ja soundiltaan pitkälle viilattu yhtye ammentaa silti kotikaupunkinsa kuolometallisesta perinnöstä sillä tuloksella, että bändin metalcore-johdannainen ulosanti on varsin siedettävää jenkkimetallia.
Bändi kuulostaa metallisemmalta ja vähemmän taiteelliselta versiolta 30 Seconds to Marsista. Mainosten etäännyttävä luonnehdinta ”rankahtava ja punkahtava” on tässä valossa harhaanjohtava. Punkia bändissä ei ole kuin parin jätkän kampaamosta peräisin olevat mohikaanit, mutta rankkuutta yhtyeessä kyllä on. Sitä ryydittävät melankolissävytteinen melodisuus sekä kevyet konehöysteet, kuten tapana on.
Konsepti vaikuttaa karmivalta, mutta levy on kohtalaisen asiallinen. Suurimpana syynä ovat tarttuvat joskaan eivät ikimuistoiset kappaleet. Kovasti tuotteelta vaikuttava Dead by April ansaitsee kuitenkin kevyesti hyväksyvän nyökkäyksen.