Hipit rautaa.
Taas kolmimiehiseksi kutistunut, Washington DC:stä ponnistava Dead Meadow tuntuu hippeytyneen entisestään. Stonerista on vain jäänteitä, mutta eihän Dead Meadow koskaan mikään aivan puhtaasti stoner-bändi ollutkaan. Enemmän näillä miehillä on yhteistä Howlin’ Rainin kaltaisten 70-lukuvaikutteisten retrobändien kanssa. Jos Sabbath kuuluu läpi, niin kuuluu myös Zeppelin.
Liikaa retroilua leikkaa mukavasti Jason Simonin maleksiva slacker-laulu. Aivan ulkoavaruuteen bändi ei myöskään instrumentaaliosilla lähde, vaikka seitsenminuuttisella avausraidalla Ain’t Got Nothing (to Go Wrong) sitä ansiokkasti kahden säkeistön jälkeen yritetäänkin. Simon on siitä mukava kitaristi, että vaikka taitoja on vaikka muille jakaa, hänellä on myös tyylitajua pitää itsensä kurissa.
Uudella levyllä paletti on entistä laajempi. Mukana on pari täysin akustista raitaa (Down Here ja Seven Seers), jotka tasapainottavat mukavasti Orange-vahvistimien avaruuspörinää. I’m Gone on The Sadies -henkistä rautalankaa. Onpa sekaan eksynyt yksi sotaa kritisoiva poliittinenkin kappale, Hard People / Hard Times.