Punkpopin kuningatar kieriskelee synasokerissa.
Arvokkaasti vanhentunut Blondie-ikoni Deborah Harry jatkaa viidennellä sooloalbumillaan perinteitä. Tanssittavan punkpopin luojayhtyeen Blondien hengessä Debbie paiskii yhä peilipallojen alle soveltuvaa synasokerimusiikkia, mutta löytyy Necessary Evil -levyn 17 raidan joukosta myös radiokelpoa aikuisrockia.
Levy ei ole huono, vaikkakin se on ristiriitainen. Vanharouva Harryn lauluääni on karhentunut, mutta hyvää hunajaa huulilta valuu edelleen. Sävellyspuoli toimii jopa niin mallikkaasti, että viime vuosien kovin Blondie-vedätys, ruotsalainen The Sounds, ei ole kaukana kappaleesta Whiteout.
Jos Necessary Eviliä vertaa Harryä esikuvana pitäneiden popdiivojen tuotteisiin, se voittaa kevyesti vaikkapa Kim Wilden ja Belinda Carlislen uusimmat julkaisut. Vaikka Debbien ikäisen ihmisen viettelemisloitsut tuntuvat paikoin sopimattomilta ja syntikkamatot ja rumpukonetaustat selkeiltä Suicide-jäljitelmiltä, en kyllä panisi pahakseni, jos tämä levy soisi pikkutunneilla jossain tunnelmallisessa anniskeluravintolassa.