Don Johnson Big Band – Records Are Forever

Evoluution nexti leveli

Kotimaisella rytmimusiikilla menee nyt lujaa. Maan alla vuosia versoneita uusia kukkasia à la Puppa J ja Raappana pulpahtelee pinnalle tämän tästä. Sitten on tietysti urbaanin soundin lähettiläämme Don Johnson Big Band. Kollektiivin musiikillinen evoluutio oli selviö jo vuoden 2003 Breaking Daylight -läpimurrostaan lähtien.

Tommy Lindgrenin ilmaisu on löytänyt melodian suvereenin rappauksen rinnalle samaa tahtia yhtyeensä ilmaisun kehittymisen kanssa. Sielukkuus on kohdannut ultramodernin ja perinnetietoisuus lukuisat viittaukset popestetiikkaan tavalla, joka hakee luontevuudessaan vertaistaan.

Nyt tyylikirjo laventuu sielunvaihtobluesiin ja countryballadeihin. Get It Right on malliesimerkki yhtyee:n mukautumiskyvystä. Tuomo Prättälän laulama ”mies tienristeyksessä” -blues vaihtuu pian toimivaksi Blues Brothers -tyyppiseksi vigilante-hurjasteluksi.

Yhtä mainio ei ole kuitenkaan seuraava kappale Dirt, jossa heitetään ummikkona hillbilly-vaihdetta silmään. Emma Salokosken fiittaama kappale on kuin toiselta albumilta mukaan tipahtanut ja samalla särö muutoin tyylikkään levyn ilmeessä. Mutta kai arpienkin kanssa oppii elämään. Jonkun mukaan ne ovat vain muistuttavassa meitä siitä, että historia oli totta.