Uusi Loiri terävöittää profiiliansa.
Samuli Edelmannin artistiprofiilia ei voi kuin ihailla. Vaihtoehtorockariksi hänestä ei ole, mutta muu toiminta kattaa kiitettävän laajan toimintasäteen. Edelmann on tuttu Vintiöistä, laulanut juustoisesti karavaanareista ja onnistunut mahdottomassa eli puhkunut uutta henkeä maailmankirjallisuuden helmiin Vaiheet-levyllään. Tavallaan hän on kuin uusi Vesa-Matti Loiri 2000-luvun vaatimustasolle päivitettynä.
Nyt vuorossa ovat virret. Juuri se nolo pakkopulla, joka sai koulujen aamuhartauksissa posket punottamaan myötähäpeästä. Tällä kertaa urkuharmonia paikkaa kahdeksanhenkinen orkesteri ja riisuttu akustinen äänimaailma, joka äänitettiin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta Luhangan kirkossa kesällä 2007. Työ jäi äänittäjämaestro Paul ”Pappa” Jyrälän viimeiseksi.
Paketti on jälleen mallikelpoisesti kasassa. Edelmann tulkitsee tyypilliseen tapaansa viileästi, mutta ei sorru kertakaan läpijuoksemiseen. Instrumentaatio on niukkaa ja puukirkon akustiikasta puskee läpi linnunlaulua. Juuri näin virsiä pitää laulaa, tuoreella ilmeellä, uusille tulkinnoille ovia avaten, ilman teologista paatosta.
Virsitulkintoja esitellään pitkällä Suomen-kiertueella marraskuun aikana. Kiertuetta ennakoiden kannattaa tutustua myös sisäpiirin hengelliseen tulkintaan, Joose Keskitalon tuotantoon etunenässä.