Birminghamilaisyhtye etsii itseään ja löytää – Depeche Moden
Viidellä tähdellä Rumbassa palkittu An End Has a Start (2007) oli pieni harha-askel. Ei kohtalokas, mutta kuitenkin.
Moni The Back Roomin (2005) tummasävyiseen post-punkiin ihastuneista vierasti levyn suurieleisyyttä, eikä se kuitenkaan onnistunut viemään Editorsia stadioneille, jonne yhtye niin ilmiselvästi halusi.
Oli selvää, että Editorsin oli lähestyttävä kolmatta albumiaan uudesta suunnasta ja uusin ideoin.
Esikoisellaan Editors halusi olla uusi The Chameleons, toisella albumillaan uusi Coldplay. Levy tuo yhtyeen vaikutepalettiin uuden, aikaisempia elektronisemman sävyn: Editors haluaa olla uusi Depeche Mode. Tai tarkemmin sanoen vanha Depeche Mode, vuosimallia 1987.
Inspiraation hakeminen Depeche Modelta ei ole rajoittunut Black Celebrationin (1986) ja Music for the Massesin (1987) tarkkakorvaiseen kuuntelemiseen.
Kakkosalbumin tuottajaksi on nimittäin pestattu Mark ”Flood” Ellis, jonka ansioluettelosta löytyy klassikoita paitsi Depeche Modelta (Violator, 1990, ja Songs of Faith and Devotion, 1993) myös muilta elektronisen rockin jättiläisiltä, kuten Nine Inch Nailsilta, U2:lta, Smashing Pumpkinsilta ja Nitzer Ebbiltä.
In This Light and On This Evening on melko onnistunut, mutta ennen kaikkea kiinnostava levy. Sillä soi yhtye, jolla on rohkeutta luoda nahkansa epäonnistumisenkin uhalla.
Hudit ovat harvassa, mutta eipä niitä vain yhdeksän kappaletta sisältävälle albumilla monta sovikaan. Heikoin lenkki on päättämättömyyden suossa tarpova You Don’t Know Love. Kappale ei osaa päättää ollako kitararockia vai synapoppia, eikä ole lopulta oikein mitään.
Bricks and Mortar saattaa sen sijaan olla kaikkien aikojan paras Editors-kappale. Kepeän kraut-biitin ja pöyhkeiden syntetisaattorimelodioiden käynnistämä kappale kasvaa säkeistö säkeistöltä ja aukeaa lopulta komeaan kertosäkeeseen.
Näiden ääripäiden väliin mahtuu monta perushyvää, sävellysten puolesta hyvin editorsmaista kappaletta, joissa kiinnostavinta on vielä itseään etsivä uusi bändisoundi. Kiehtovimmasta päästä kappaleita on kaiussa kylpevä Like Treasure, joka on tuotettu niin hämmentävällä tavalla, ettei kappaleesta osaa sanoa, onko se nerokas vai täysin epäonnistunut.
Depeche Moden lisäksi levyllä kuuluvat 1980-luvun alun Simple Minds sekä vanha tuttu Joy Division, jonka She’s Lost Controlille rytmikäs The Big Exit on paljon velkaa.