Ihana Emma kuulostaa kiusallisen mukavalta ja miellyttävältä.
Emma Salokoski Ensemblen toisella albumilla on reilun parin vuoden takaisen Kaksi mannerta -debyytin tapaan sekä bändin omaa tuotantoa että lainakappaleita. Sen sijaan esikoista värittäneeseen brasilialaiseen bossa novaan on otettu etäisyyttä. Tällä kertaa jazzahtava ja maanläheinen soundi on vähemmän eksoottinen, mutta edelleen sujuvasti soljuva ja korvia hyväilevä, kuin pulahtaisi puhtaaseen järviveteen.
Kultakurkku-Salokosken laulukin on aina yhtä miellyttävää kuin viileän silkin hipaisu iholla. Mutta siksi juuri Tuomari Nurmion Kurjuuden kuninkaan teksti ei hänen suuhunsa oikein sovi, vaikka hidas, aavemaisesti kumiseva ja kaikuva versio on muuten hyytävän hieno.
Yhtyeen omasta tuotannosta ylitse muiden nousee Tuomo Prättälän säveltämä ja sanoittama herkkä Lamppulaulu, joka tulee iholle asti, kun Ensemblen ilmaisu yleensä jää jotenkin etäiseksi.
Myös Janne Haaviston säveltämä ja Salokosken sanoittama Kehtolaulu on paitsi kaunis ja koskettava myös ilmeisen toimiva, sillä ainakin itseni sen sävelet tuudittivat uneen, josta heräsin paljon myöhemmin – kuulokkeet yhä korvilla.