Enimmäkseen riemastuttavaa kuunneltavaa – arviossa Beckin Colors

Beck ole vielä valmis iskemään tanssikenkiään naulaan, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo.

Peter Hapak
Beck
Colors
Capitol
7,6

Beckin edellinen albumi, vuonna 2014 julkaistu Morning Phase oli vakava levy. Se oli sisarteos vuoden 2002 Sea Changelle, jolla postmoderni veijari oli näyttänyt olevansa myös vakavasti otettava laulaja-laulunkirjoittaja. Morning Phase oli onnistunut, mutta samalla se lillui epämukavan lähellä tylsyyden aluevesiä. Vielä pahempaa: se povasi Beckille seesteistä uraa arvostettuna ja aikuisena artistina.

Onneksi riemukas Colors kuitenkin osoittaa, ettei Beck ole vielä valmis iskemään tanssikenkiään naulaan. Greg Kurstinin (Sia, Adele) tuottama levy kuulostaa Beckin näkemykseltä modernista popista. Albumia kuunnellessa tulevat mieleen Elliott Smith, Phoenix ja Pixies, mutta myös Kurstinin tuottamat Charli XCX ja Carly Rae Jepsen. Etenkin levyn kasaripopkappaleet Colors, Seventh Heaven ja No Distraction onnistuvat hienosti. Aivan loppuun asti Colors ei kanna, mutta enimmäkseen se on riemastuttavaa kuunneltavaa. Onneksi Beck yhä uskaltaa heittää kartan menemään ja poiketa kultaiselta keskitieltä.