Kun suksi ei luista, leiskautus jää läpilaskuksi.
On ollut karkea virhe etsiskellä tälle tribuuttiäänitteelle naisnäkökulmaa. Sinänsä mainio sallalaiskvartetti Stalingrad Cowgirls tarjoaa nimittäin hengettömän läpiluennan jo valmiiksi superheikosta Popeda-rallista (Sukset), ja pohjat vetää kasvoton metalliryhmä iRonica niin ikään turhakkeella (Kaasua, komisaario Peppone).
Musta joutsen solistitytsyineen saa alkuperäisestä nopeaksi pop-rockiksi sorvatun coverinsa (Punaista ja makeaa) kohtalaisesti lentoon. Samaa voi sanoa sovitusten kanssa vaivaa nähneistä Eppu Normaalista (Huummetta) ja Absoluuttisesta nollapisteestä (Palle & The Boys).
Elektroniikkalinjan amisvitsi Jesse versioi turhaan biisiä, joka ei edes ollut Popeda-sävellys, vaan Alex Harvey Band -cover (Mää ja Tapparan mies). Sama alkuperäkysymys vaivaa Lemmenpyssyjen muuten rouheaa esitystä (Raakaa voimaa). Apulannalle sen sijaan saattaa irrota vaikka radiohitti (Kuuma kesä) kymmenien omatekoistensa jatkeeksi.
Muinaisen Popeda-kitaristin Arwo Mikkosen pojat Matthau ja Christus tekevät hiilipaperikopsun (John Holmes), eikä Iskiaksen (Kuulat sekaisin), Yön (Yö) tai Dave Lindholmin (Jos joet olis…) voimin vielä nousta kovin unohtumattomiin sfääreihin.
Eipä olisi uskonut, että CMX vie tässä pelissä selkeän voiton notkeilemalla oivaltavasti ikivanhaa Ikuri-kipeilyä (Hullut koirat).