Teidät on jo nähty.
Jazzahtava chillout on nähnyt parempiakin päiviä. Helsinki Cooler -sarjan kakkososa osoittaa kouriintuntuvasti, että skenen suomalaisversio on sittenkin perin ohut tasoltaan. Teddy Rok Sevenin, Quintessencen ja Jimi Tenorin jälkeen markkinoilla on ollut perin hiljaista.
Kakkososan jazzahtavuus on mihinkään johtamattomia kehitelmiä valjujen naisvokaalien tukemana. Yhdistelmä on niin helposti ennustettava, että useina variaatioina toistuessaan se alkaa suorastaan raivostuttaa. Olen pahoillani, mutta nämä eväät on jo syöty, vieläpä moneen kertaan.
Vähäväkisestä tarjonnasta ei juuri huippuhetkiä erotu. Laura Närhen ja Accun yhteistyössä on toki massasta erottuvaa hehkua. Muuten mennään maantienharmaiden rytmiraitojen ja vuosituhannen vaihteeseen unohtuneen tapettiambientin hengessä melko vähäisin tyylipistein.