Soundtrack leviää irtokappaleiden rykelmäksi.
Audiokokoelmana punktauti jää oireiltaan vaisuksi. Biisit ovat sieltä täältä sekavasti valikoituneita, eikä kokonaisuudesta synny elokuvaa näkemättä kuin yksittäisten biisien irrallinen kavalkadi.
Materiaali sinänsä on ensiluokkaista. Se, Pelle Miljoona, Eppu Normaali ja Problems? vetävät kehiin suomalaisen seiskaseiskan ja uuden aallon valioita. Kohu-63 ja Lama toimivat sillanrakentajina kohti hc-pörinää. Briardin I Really Hate Ya päräyttää Pistols-hengessään aina. Creepy Crawlie, Sekasorto ja Akupunktio vastaavat kokoelman sorbusiaanisesta annista.
Mutta missä viipyy definitiivinen punk-kokoelma Suomesta? Aiheesta saisi koottua helposti usean cd:n kokonaisuuden, dvd-tuotannoista puhumattakaan. Punklandian ja tämän Jouko Aaltosen elokuvan jälkipoltoissa kysyntää luulisi olevan, onhan varsinkin isojen kaupunkien ’77-revival noussut mittavan kokoiseksi.