Etelän peto tarjoaa Kauko Röyhkän tarinoita erotiikan ihmeellisestä maailmasta

29.05.2014

”Röyhkällä tuntuu synkkaavan The Bootsin kanssa erinomaisen hyvin. Yhtye soittaa tyylikkäästi, ja upean kokonaissoundin osalta on annettava erikoismaininta maukkaasti muljahtelevalle läskibassolle”, kuvailee Kimmo K. Koskinen Kaukon viimeisintä bändikuviota.

Teksti: Kimmo K. Koskinen, kuva: Juha Metso

Kauko Röyhkä: Etelän peto
Svart
3-puoli

Kauko repii kuulijan kahtia.

kauko-royhka-etelan-peto-lpKauko Röyhkä julkaisi uutta materiaalia omissa nimissään liki vuosikymmen sitten. Vuosien aikana on mies on kolunnut eri näkökulmista vanhaa tuotantoaan ja puuhannut niin Rättö ja Lehtisalo -avant-outoilijoiden kuin perinnemies Riku Mattilan kanssa. Jotakin lie tarttunut matkaan, sillä kohdakkoin Etelän peto ei kuulosta miltään, mitä Kauko olisi aiemmin tehnyt.

Osansa tuoreeseen otteeseen antaa taustabändinä toimiva The Boots, jonka maanläheinen poljento toimii erinomaisesti. Levyä määrittää myös sen eroottisiin iltamiin nivoutuva syntyprosessi. Osa biiseistä onkin varsin rasvaista kuultavaa, eikä välttämättä ollenkaan miellyttävällä tavalla.

Röyhkällä tuntuu synkkaavan Bootsin kanssa erinomaisen hyvin. Yhtye soittaa tyylikkäästi, ja upean kokonaissoundin osalta on annettava erikoismaininta maukkaasti muljahtelevalle läskibassolle. Sopivan karhea bändi saa taiottua juurevan sävykästä otetta myös modernimmin tuotettuihin kappaleisiin, kuten pienimuotoisuudessaan Eelsin mieleen tuovaan Poika sateessa -biisiin.

Levyn tuotanto on maanläheisyydestään huolimatta Röyhkälle harvinaisen viimeisteltyä ja kerroksellista. Paikoitellen puunatun pinnan alla on kuitenkin muovia. Oivien säkeiden seasta korvaan särähtää myös hetkittäin sanoituksissa ja fraseerauksessa pilkahteleva väkinäinen taiteellisuus tai puujalkainen sanaleikittely.

Etelän peto on kuitenkin todella hieno levy, joka samaan aikaan hivelee ja ärsyttää. Sen rasittavaa puolta edustavat erotiikkaprojektille lemahtavat biisit, joissa Röyhkä kokeilee rajojaan. Kunnioitettavasta tuoreeseen otteeseen pyrkimisestä huolimatta levyn ”erilaiset” biisit närästävät. Täydellinen nainen tai Kiinnostava persoona – Kid Rockin ilskottavan country-rap-rockin mieleen tuovaa nimikappaletta unohtamatta – tuskin lukeutuvat edes Röyhkän 200 parhaan biisin joukkoon.

Liki kaikki muut kappaleet ovatkin sitten ensiluokkaisia. Niiden parissa Röyhkä osoittaa olevansa kotonaan uusiutumisen ja perinteikkyyden leikkauspisteessä. Eritoten pahaenteisesti mateleva, kertosäkeessään katarttiseksi jousitettu Alkukantaisuus lukeutuu ehdottomasti Röyhkän parhaimmistoon.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/14.

Lisää luettavaa