Kivan kevyttä tyhjäkäyntipoppia
Ylevällä sukunimellä siunattu Eva Pohto soittaa yhtyeineen musiikkia, josta pitäisi mielellään. Vaikka pumppunsa soittaa hienosti ja soundit ovat kivan kevyenkirkkaat, Sweet Melancholy on
tyypillinen sisällöltään vajaaksi jäänyt ensilevy.
Albumilla on kevätpuronraikasta folkahtavaa poppia, ja onpa mukaan mahdutettu varovaista jazzhöystöäkin. Patoa puroon lappovat valinpitämättömästi koostetut pappa-daa-sovitukset. Maailmaasyleilevää lyriikkaa pursuavalla levyllä luulee soittavan vapaakirkon rekrytointiryhmän, jota on jalostettu konservatorion referenssibändin akateemisella mielikuvituksettomuudella.
Näiden seikkojen avittamana kirkasäänisen Evan puhtaat arvot ajavat valitettavan kaukaa ohitse. Toisaalta niitä kohentamalla Evasta saattaisi kehkeytyä muutakin kuin divaritason Emiliana Torrini.
Eipä taida kuulua kutsua sukukokoukseen.