Discobiittejä ja rakkauslauluja
Musiikkivideo-ohjaajana tunnettu Finn Andersson on loikannut kameran takaa sooloartistiksi. Englanninkielisissä Kevin- ja Tunaflakes-yhtyeissä basson takana heilunut Andersson töllistelee yleisöä vastaisuudessa lähietäisyydeltä mikkitelineen ja komppikitaran kera.
Sooloprojektin myötä esityskieli on vaihtanut suomeksi. Suomirockin sijaan Andersson esittää kuitenkin suomenkielistä rockia, joka on kuorrutettu svengaavin ja herkullisin discobiitein. Osa lauluista tuo mieleen Olavi Uusivirran tuotannon. Soundillisia yhtymäkohtia löytyy etenkin Uusivirran debyyttialbumin hittibiisiin Raivo härkä.
Levyn ihanin anti ja Anderssonin ehdoton vahvuus ovat elämänmakuiset sanoitukset, joista muutaman Finn on kirjoittanut samalle yhtiölle levyttävän Samae Koskisen tapaan yhteistyönä Kauko Röyhkän kanssa. Sanoitukset ovat tarttuvia, oivaltavia ja maalailevia, esimerkkinä Laatuajan kertosäe ”laatuaikaa ei voi pakottaa, se tulee kun et osaa odottaa, että joku sua rakastaa”.
Kerrassaan hieno albumi, ainoastaan Anderssonin ääneen toivoisi ajoittain lisää särmää.