Amerikan irkkupunkkarit äänittivät oman Waiting for Herbinsä.
Olipa kerran ilta, kun Helsingin Vallilan edesmenneessä Stella-juottolassa soitti yhtye, joka oli täynnä räkäistä vimmaa ja nousuhumalaista soittamisen riemua. Vuonna 2008 tuo sama yhtye kuulostaa laumalta nummille eksyneitä lampaidenkeritsijöitä. Onko syy siinä, että yhtye äänitti tuoreimman albuminsa Irlannissa? Vai kenties siinä, että keski-ikää kolkutteleva septetti on nykyisin kiinnostuneempi villapaidoista kuin viskistä?
Flogging Mollyn neljäs studioalbumi Float on lyhyesti sanottuna laimea tapaus. Lähin referenssi löytyy The Poguesin keskinkertaisesta Waiting for Herb -levystä – ensimmäisestä Pogues-albumista ilman bändin tärkeintä biisintekijää Shane MacGowania.
Vaikka Flogging Molly ei ole menettänyt ainuttakaan miehistönsä jäsentä, Floatista huokuu sama sieluttomuus ja ideaköyhyys kuin Waiting for Herbistä.
Muutamia poikkeuksia (Paddy’s Lament, Us of Lesser Gods) lukuun ottamatta biiseissä ei ole tarpeeksi draivia, intohimoa tai uusia virikkeitä. Jonkun mielestä se voi olla kypsyyttä. Minun mielestäni se on tylsyyttä.