Viro on 90-luvun Suomi.
Jostain kumman syystä virolaiset indie-bändit vannovat lähes poikkeuksetta 1990-luvun brittiläisen kitarapopin nimeen. Yhtyeiden levyt kelpaavat Japaniin hanoirocksmaisella menekillä. Samankaltainen ilmiö koettiin Suomessa viime vuosikymmenellä, kun Levyraadissa näytettiin videoita Superin, The Pansiesin, Cessnan, Poverty Stinksin tai Sick Things Internationalin kaltaisilta kokoonpanoilta.
Tarttolainen Honey Power vakuutti keväisellä kiertueellaaan kaikki Guided by Voices -koulukunnan raitapaidat ja tallinnalainen Under Marié muistutti Jyrockissa, että parasta on Belle and Sebastian.
Molempia yhdistää yksi maan tunnetuimmista kitaranpalvojakokoonoista eli Pia Fraus, jonka neljäs albumi maistuu mannalta kaikille shoegazingin ystäville. Levyn on tuottanut glasgowlaisten Teenage Fanclubin ja BMX Banditsin Norman Blake, mutta enemmän soundissa kuuluu Riden kaltaiset bändit kuin tuottajan omat.
Tyttö laulaa, poika laulaa, kitarat helisevät ja rummut laahaavat juuri niin kuin pitääkin. Bändin ja tuottajan molemminpuolinen fanitussuhde kuuluu melkein liiankin harmonisessa lopputuloksessa, joka kaipaisi lisää särmää ja riitasointuja tehdäkseen pysyvän vaikutuksen.