Oikein lupaava alku.
Friendly Firesin Ed, Jack ja Edd haluavat kuulijoiden tanssivan koko heidän debyyttialbuminsa ajan. Jalat kyllä liikkuvat, mutta vain puolet levyn kestosta. Alku lupaa hyvää: tuoreen kuuloista indiepoppia ehtymättömästä brittivirrasta. Kolmikko flirttailee uskaliaasti jopa mauttomien tropicalia-perkussioiden, kaiutettujen vokaalien ja lainarytmien kanssa, ja onnistuu siinä lähes yhtä hyvin kuin ruotsalainen Studio.
Studion lisäksi useasta biisistä tulee mieleen !!! tai Hot Chip. Pikkuhitti Paris voisi olla The Teenagersin loisteliaalta debyytiltä, jos biisin lyriikat olisivat yhtä terävät kuin pariisilais-lontoolaistriolla.
Puolivälin jälkeen meno hyytyy tyypilliseksi tanssipunk-kierrätykseksi, jota lukemattomat nuoret ovat tehtailleet kuultuaan The Rapturea ja DFA-liukuhihnaa. Brittikolmikko ei kuitenkaan kuulosta
yhtä raivokkaalta eikä tukkakaan taida olla yhtä käkkärässä kuin amerikkalaisesikuvilla.
Joka tapauksessa hardcoren jälkeisellä punkilla aloittanut bändi kuulostaa välillä – tai oikeastaan useimmiten – ilahduttavan välinpitämättömältä trendisoundinsa suhteen.