Walesin inisijöiden livelevy ei kuulosta yhtään elävältä.
Hyvät uutiset ensin: Funeral for a Friendin livelevy kestää vain 39 minuuttia. Kaikesta huolimatta levylle on mahdutettu syntisen paljon laulaja Matt Daviesin lässytystä ja aivovammaisen yleisön mölinää.
Epäkiinnostavan vuorovaikutussuhteen väliin ripoteltu musiikki edustaa kaikkea sitä, mikä nykymusiikissa mättää. On hengetöntä screamoa, trendikästä emoa ja munatonta post-hardcorea.
Levyn kanteen lätkäisty Parental Advisory -tarra kertoo kaiken olennaisen. Eihän tällaista paskaa kuuntele kukaan muu kuin ensimmäisen munakarvansa löytänyt teinianarkisti.
Myös soundipuoli aiheuttaa vitutusta. Jos kerran tehdään livelevy, miksi helvetissä lopputuloksen ei anneta kuulostaa livelevyltä? The Great Wide Openin jälkityöstöön on käytetty niin paljon digitaalisia voimavaroja, että levyltä on onnistuttu kadottamaan kaikki rosoisuus ja inhimillisyys. Onko tämä sitä nykyajan katu-uskottavuutta? Jos on, nautin street-krediittini jatkossakin mieluummin Slayerin ja Panteran muodossa.