Maantieteellistä maalailua.
Harva yhtye paaluttaa paikkansa nimellään niin täsmällisesti kuin Calexico. Se kun on rajakaupunki Etelä-Kaliforniassa, paikka jossa asuu alle 30 000 ihmistä, mutta jonka läpi kulkee yli 60 000 ihmistä päivässä.
Myös yhtyeenäkin Calexico on rajalla, Pohjois-Amerikan ja latinalaisen Amerikan, countryn, rockin, folkin ja latinon. Yhtyeen parhaiden levyjen lailla Carried to Dust ajelehtii genrestä toiseen kuin ohdakepallo, lyhyet välisoitot kulkevat perinteisempien laulujen lomassa kuin paikallisten lomitse puikkelehtivat kulkueet.
Yhtyeen edellinen albumin Garden Ruin (2006) oli kohtalaisen epäonnistunut yritys viedä Calexicoa lähemmäksi standardien mukaista valtavirtarockia, mutta Carried to Dust on mytologisempi, hiljaisempi ja hienovaraisempi levy. Se on yhtä aikaa avara ja tiivis, ekonominen ja ekspansiivinen albumi, joka voittaa puolelleen vähittäin.
Avausraita Victor Jara's Handsin (Jara oli Pinochetin hallinnon kiduttama chileläinen runoilija) poliittinen nimi on omalla tavallaan hämäystä, sillä Calexicon moraalinen raivo ja eettinen paatos karttavat iskulauseita. Ne kietoutuvat hiljaisuuteen ja melodioihin jotka laskeutuvat laulujen ylle kuin pöly.