Wu-Tang-mies liukuhihnatuotannon uhrina.
37-vuotiaan Wu-Tang Clan -miehen seitsemäs sooloalbumi ei ole alkuunkaan hänen maineikkaimpien tuotostensa veroinen. Supreme Clienteleä (2000) ja More Fishiä (2006) pidetään ihan ansaitusti hiphopin merkkiteoksina, mutta The Big Doe Rehabista ei sellaiseksi ole.
The Big Doe Rehab on periaatteessa laadukasta työtä, muttei silti mitään muuta kuin liukuhihnatavaraa. Albumi on biiteiltään ja sampleiltaan hämmästyttävän yksipuolinen. Suurin osa raidoista perustuu yhteen heiveröiseen tuotannolliseen ideaan, joka ei yleensä jaksa kantaa koko biisin mittaa – vaikka hyvässä vedossa oleva Killah kuinka puhkuu.
Tasapaksun rytmiretken kohokohtia ovat Anthony Acidin ja Killahin itsensä tuottama Supa GFK, joka samplaa röyhkeästi Johnny Guitar Watsonin Superman Loveria, sekä lähes kuusiminuuttinen Paisley Darts, jolla ääneen pääsevät muun muassa Raekwon, Method Man ja Cappadonna.
Pettymykseksi jäävän levyn pohjanoteeraus on puolestaan sen kansitaide. Kuka Patrick Hegarty sitten onkaan, hän on totisesti sapiskansa ansainnut.