Kahdeksan ja puoli vuotta jenkkilistaviikkoja ei voi olla sattumaa.
Alice in Chains oli hieno bändi, ja Metallicakin oli kova. Tälle havainnolle Godsmack on perustanut koko uransa, jota kymmenvuotiskokoelma luotaa. Led Zeppelin -coveria lukuun ottamatta kaikki 15 kappaletta ovat jonkinlaisia listahittejä, joten suoritus on kunnioitettava. Oikeastihan ainesta on vain siellä täällä, mutta kovakätinen grungeheavy menee jenkeissä läpi, vaikka sen sydämenä sykkisi pelkkä pierupussi.
Godsmack on bändinä oikeastaan aivan helvetillisen ärsyttävä ja tyhjänpäiväinen porukka, mutta kokoelma tuo mallikkaasti esille sen, miksi bändin musiikki tenhoaa moniin. Yksinkertaisen tehokkaat runttariffit, voimallinen rumpujen mätke sekä äänimies Erna Sullyn äkseerauslaulu ovat kieltämättä vaikuttavia elementtejä. Soundin ja materiaalin yksiulotteisuus tosin muuttuu häiritseväksi, jos kuulija on vähänkään valveutunut. On esimerkiksi vaikea huomata, kun Awake-kappale vaihtuu Greediksi.
Aivan totaalisen vihastuttavaa sontaa kokoelmalle ei ole valikoitunut, ja peruskaavan variointi on tuottanut muutaman ihan kuunneltavankin biisin.
Akustiselta ep:ltä – tekihän Alice in Chainskin niitä – poimittu materiaali vaikuttaa sävellyksellisesti vahvimmalta. Kokoelman ansiosta vaikutelma bändistä muuttuu huomattavasti vähemmän negatiiviseksi.