Syntsaduo menee maalle muttei metsään.
Goldfrappista voi sanoa monta positiivista asiaa, joista vähäisin ei ole yhtyeen haluttomuus tehdä samaa levyä kahta kertaa. Kolmella ensimmäisellä albumillaan duo kulki dekadentista trip hopista electro-glamin kautta puhtaaseen discoon, ja nyt on uuden täyskäännöksen aika.
Seventh Tree on psykedeelistä 60-lukulaista pastoraalifolkia toteutettuna osittain akustisesti ja osittain elektronisesti, suodatettuna 80-lukulaisen syntikkapopin sekä Cocteau Twinsin kautta. Erasuren A Little Respectiä hieman muistuttava A & E on jo nyt vuoden parhaita popsinglejä, eivätkä Happiness ja ranskalaisittain avartuva Cologne Cerrone Houdini jää kauas jälkeen – mutta loppulevy antautuu tapetiksi ehkä liian helposti.
Kokonaisuus on herkeämättömän ja ehkä liiankin nätti; kuin ateria jossa on kaikissa ruokalajissa marenkia. Goldfrapp ei näköjään kykene heikkoa albumia tekemäänkään, mutta todellinen täysosuma jää yhä odottamaan itseään.