Mitä Yeah Yeah Yeahs edellä, sitä Gossip perässä
Gossip on helppo mieltää Yeah Yeah Yeahsin hengenheimolaiseksi, vahvaan naiskeulakuvaansa henkilöityväksi autotallirock-trioksi. Aiemmin tänä vuonna jälkimmäinen laajensi It’s Blitz -albumillaan ilmaisuaan yllättäen autotalleista kohti syntikoiden maailmaa. Ja nyt samankaltaista muutosta on havaittavissa myös Gossipin musiikissa.
Siinä missä Yeah Yeah Yeahsilla on Karen O, Gossipilla on tarjota vielä räiskyvämpi keulakuva. Beth Ditto on avoimesti sekä lesboudestaan että lihavuudestaan julkisuudessa puhuva nainen, jonka lauluääni on jostain PJ Harveyn ja Aretha Franklinin väliltä.
Lisäksi hänestä on muodostunut langanlaihan kauneusihanteen vastaisesti muoti-ikoni, joka ehtinyt poseeraamaan alasti muotilehden kannessa sekä muuttunut seurapiirijulkkikseksi ystävystyttyään muun muassa Kate Mossin kanssa.
Ei liene yllätys, että myös Gossipin neljäs albumi elää täysin Ditton varassa. Se, että hän saa muutettua tulkinnallansa keskinkertaisemmankin kappaleen mukiinmeneväksi, koituu koko Music for Menin pelastukseksi. Ilman Ditton särmikkyyttä albumin tanssirock muuttuisi helposti tusinapoljennoksi.
Monipuolisen albumin sopivan likaisesta äänimaailmasta vastaa Rick Rubin. Rujoimmat autotallirytistykset, Dimestore Diamond ja Spare Me from the Mold, olisivat kuitenkin kaivanneet vielä hieman raaempaa soundia. Vastavuoroisesti härskeimmät tanssipoppikset, Pop Goes the World ja Four Letter Word on saatu kuulostamaan juuri sopivan kotikutoisilta.
Music for Menin keskeisin vahvuus on sen häikäilemättömässä tarttuvuudessa. Ensisingle Heavy Crossista on helppo povata isoakin hittiä. Se on kuin kappale, jota Franz Ferdinand on yrittänyt tehdä jo vuosia uudeksi Take Me Outikseen. Sillä erotuksella, ettei skottibändi saisi ikinä nostettua sitä Gossipia vastaavaan liitoon.
Helpommin lähestyttävän linjan, Rick Rubinin palkkaamisen ja Sony Musicin alamerkille siirtymisen vuoksi Gossipiakin varmasti syytetään itsensä myymisestä.
Music for Men on silti yhtyeen onnistunein albumi. Enää pitää toivoa, että trio saa riittävästi huomiota sekä indie- että valtavirtapiireissä. Tällä albumilla on mitä mainioin mahdollisuus miellyttää molempia.