Popmusiikkia 43 asteen kulmassa.
Vaikka periaatteessa ymmärrän sen perustavaa laatua olevan inhon, jota tämän lehden toimituspäällikkö tuntee musiikin ja meteorologisten olosuhteiden yhteensopivuuden pohdiskelemista kohtaan, sanottakoon se ääneen: Guillemots tekee musiikkia, joka on omiaan paahtaviin kesäiltapäiviin, jolloin velvollisuudet kuitataan kuohuviinipullon korkin poksahduksella.
Kaksi kesää sitten tämä brittiläis-skottilais-brasilialais-kanadalainen taidepopryhmä osui häränsilmään viistoilla, mutta sydämellisillä singleillään Trains to Brazil ja Made-Up Lovesong #43, ja noin yhdeksikköön debyyttialbumillaan From Through the Windowpane.
Mercury Prize -ehdokkaaksi noussut albumi palkittiin Rumbassa viidellä tähdellä ja klassikon statuksella, mikä oli jonkinlaista liioittelua, mutta 43 celsius-asteen paahteessa ja/tai 0,43 promillen nousuhumalassa täysin ymmärrettävää.
Iso-Britanniassa jo maaliskuussa julkaistua Red-albumia ennakoi single Get Over It, joka on kieltämättä hätkähdyttävää kuultavaa. Haaveiden tasolle jäävästä rakkaudesta (”Well I want you, want you like I’m eighteen / But I'm tied, tied to my baby”) kertova poplaulu ja Guillemotsin ensimmäinen Top 10 -hitti on puhdasta Brian Wilsonia mahtipontisen kasariestetiikan läpi suodatettuna – eli aika lähellä ilokaasua nauttinutta Tears for Fearsia.
Toiseksi singletäkyksi levyltä valittu Falling Out of Reach on päinvastainen tapaus: levyn akustista osastoa edustava leppoisa harmittomuus.
Red on sanalla sanoen omituinen levy, jolla on monta kummallista kappaletta. ”Legendaarisen” hiphop-duon mukaan nimetty Kriss Kross kuulostaa esimerkiksi lähinnä Kasabianilta ja Last Kiss puolestaan Erol Alkanin tuottamalta Clientilta. Kappaleet eivät ole varsinaisesti huonoja, mutta mitä ne tällä levyllä tekevät, sitä en tiedä.
Omimmillaan Guillemots on edelleen Standing on the Last Starin ja Don’t Look Downin kaltaisissa leijuvissa, hiilihaponraikkaissa ja kevyesti psykedeelisissä lauluissa. Ne kuulostavat juuri siltä, miltä kiislojen (eli bändin nimen mukaisten lintujen) laulun voisi kuvitella kuulostavan.