Hanna Pakarinen: Paperimiehen tytär – Lue arvostelu

Juuri ilmestyneessä Rumbassa arvostellaan Hanna Pakarisen uutuus. Oskari Onnisen sanat ovat herättäneet keskustelua sekä artistista että rock-kriitikistä ylipäätään. Esimerkiksi YLE:n blogisti Jukka Haarma on ottanut tekstin hampaisiinsa. Osallistu keskusteluun!

Kuva: Mikko Harma
Hanna Pakarinen
Paperimiehen tytär
Sony
I

Säälin sinua, Hanna.
Aluksi hieman musiikkibisneksen perusteita. Jos kasoittain levyjä myyneen ja koko kansan tunteman artistin ura on alamäessä, sen voi pelastaa hakeutumalla Euroviisuihin. Mikäli viisumenestys on kuitenkin tyypillisen suomalainen, kuten Hanna Pakarisen tapauksessa, voi uralle alkaa hiljalleen mittailla hauta-arkkua.
Hanna Pakarisen viides albumi Paperimiehen tytär käyttää vielä viimeisen hätävarakortin: laulukielen vaihtamisen. Sen avittamana albumi kuulostaa tekijälleen merkityksellisemmältä ja henkilökohtaisemmalta kuin yksikään hänen aiempi tekeleensä.
Siksi säälittää Hannan puolesta, että muuten levyn tekemiseen on panostettu arviolta saman verran kuin aivokuolleen koomapotilaan herättelyyn ihmepelastuksen toivossa. Musiikillisesti levy on vain poikkeuksellisen halvan kuuloista ja joutavanpäiväistä pop-iskelmää, josta ei saa jalostettua hittejä kuin lahjomalla radiokanavat.
Albumi lienee viimeinen sinetti Pakarisen uralle. On silti täysin ansaittua, että Hanna sai vihdoin oman äänensä kuuluville edes hetkeksi, vaikkei ketään enää kiinnostakaan.
Oskari Onninen