Happoradio tarjoaa edelleen suomirockia radioille metritavarana.
Rumban avustajakunnasta ei tahtonut millään löytyä ainuttakaan halukasta arvostelemaan Happoradion uutta albumia. Se kertoo paljon yhtyeen arvostuksesta elitististen rock-skribenttien keskuudessa. Kun toimituspäällikkö Flinkkilä lopulta lupasi vapaaehtoiselle kriitikolle palkkioksi pullon viinaa, ilmoittauduin tehtävään. Se taas kertoo paljon minusta. Mutta ei puhuta siitä nyt.
Happoradio ei ole varsinaisesti huono tai ärsyttävä, vaan ennen kaikkea yhdentekevä bändi. Kaunis minä on kyllä osaavasti toteutettua modernia suomirockia, joka ei kuitenkaan liikuta kuulijaansa millään tapaa. Esimerkiksi Puhu äänellä jonka kuulen on sinänsä hyvinkin toimiva hituri, mutta tällaisia biisejä on tullut vastaan turhan monta ennenkin. Aiemmilla levyillä vaivaannuttaneet sanoitukset ovat sentään parantuneet jonkin verran.
Pari tarttuvaa kertosäettä Kaunis minä kyllä sisältää. Bonusbiisinä kuultava Leevi & the Leavings -cover Unelmia ja toimistohommia kuitenkin muistuttaa, että popkappale voi tarjota paljon muutakin.