Ihme: akustispohjaista countrya Tampereelta!
Ei näiltä kavereilta rohkeutta puutu. Townes van Zandtin vähemmän tunnetulta levyltä nimensä ottanut debytantti tarjoilee kenties epäkaupallisimpia piirteitä, joita Suomen popkentältä löytyy: akustista countrya englanninkielisin sanoin.
Laulaja-kitaristi Juha Timosen ja viulisti Jussi Suonikon tammikuussa 2007 perustama kokoonpano on lähtökohdiltaan niin oikeassa, että tekee melkein mieli itkeä. Duona toimintansa aloittanut yhtye on lisännyt mukaan rummut, pystybasson, wurlitzerin ja saksofonin. Pääkaksikko hoitaa kaikki kieli-instrumentit mandoliinista jouhikkoon. Ainoastaan varhaisilla keikoilla mukana ollut banjo loistaa poissaolollaan? Miksi?
Old Days, Footprints ja Seven Seas ovat niin tyylipuhtaita vetoja, ettei niistä oikein nokankoputtamsia löydy. Harmoniat, mukavan juro fiddle-soundi ja esimerkiksi River-biisissä kuuluva progressiivinen ote ovat yhtyeen vahvuuksia.
Townesin ja Guy Clarkin kaltaiset lauluntekijät ovat levyllä läsnä, ja näiden tekijöiden yksinkertaisimmista hetkistä muistuttava I’m Going to the Valley of Sorrow and Solitude (1) on levyn parhaimmistoa. Saman kappaleen kakkosversio on taas levyn heikoin raita, osittain Timosen hieman liikaa vapauksia ottavan lauluäänen takia.
Näiden kahden välillä luovitaan, ja välillä köli koskee karia. Mutta jatkakaa sen valkoisen valaan jahtaamista, mallikkaasti tämä paatti seilaa.