Rumban päätoimittaja Teemu Fiilin ja listatoimittaja Markus Hilden kuuntelivat nipun uutuusbiisejä ja ajattelivat ääneen.
Kuva: RCA
Kuuntele kappaleet niiden nimeä klikkaamalla.
Topi Saha: Se joka karkuun pääs
Warnerille kiinnitetyn laulaja-lauluntekijän ura on kulkenut Elämä lapselle -konsertin ja 17. marraskuuta järjestettyyn Syksyn säveleen osallistumisen myötä hieman eri reittejä kuin folklaulajalla normaalisti. Topi Sahan toinen albumi ilmestyy keväällä 2013.
MH: Olen kerran nähnyt Sahan keikalla, todella hyvä ja sympaattinen esiintyjä. Ehkä tässä on joku trendi. Nythän esimerkiksi Britanniasta tulee muutamia nuoria bobdylaneja kuten listaykkösenä keikkunut Jake Bugg.
TF: Mumford and Sonsin menestyksen myötä tällaisen folkin ajatellaan kai kelpaavan massoille.
MH: Ja Topi on sooloartisti, häntä on helpompi myydä yleisölle yksittäisenä persoonallisuutena.
TF: Pidin pari vuotta sitten tullutta ensimmäistä levyä ihan laadukkaana, ja onhan hän ollut esimerkiksi Joose Keskitalon bändissä.
MH: Kun näin Topin keikalla, en todellakaan rientänyt ostamaan albumia, mutta siinä ajassa ja paikassa toimi tosi hyvin. Tämä biisi on kyllä niin Mumford and Sonsia kuin vain voi. Vahva kappale, ei mitään hissuttelua.
TF: Tässä on vielä paisutteluelementti, joka kasvattaa biisiä kivasti loppua kohden. Ja Topilla on miellyttävä ääni tähän genreen, vähän sellainen sammaltava.
MH: Tulee mieleen J. Karjalainen. Eli paketin osaset ovat koossa. Kansikin näyttää hyvältä.
TF: Paljon on kiinni siitä, miten kiinnostavaksi Saha lopulta koetaan artistina. Positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan.
Nero: Won’t You (Be There)
Viime vuonna Promises- ja Guilt -singleillään radioaalloille ja tanssilattioille päätynyt sekä Museakin tuottanut brittitrio täydensi Welcome Reality -esikoisalbumiaan uusintajulkaisua varten.
MH: Tykkäsin tosi paljon Welcome Realityn hittisingleistä.
TF: Sama juttu, mikä oli aika yllättävää. Ne kun ovat sellaista elektronista musaa, josta en yleensä innostu. Tässä basso on kyllä paljon enemmän Skrillexiä kuin niillä biiseillä.
MH: Ne olivat selviä popbiisejä, tämä on ihan brostepiä. Nero on Amerikassakin niin suosittu, että bändi pelaa ehkä varman päälle ja tavoittelee sikäläistä yleisöä. En usko, että uppoaa Euroopassa. Valtavirtaa ei ainakaan kiinnosta.
TF: Welcome Realityn hitit olivat elokuvallisia ja tunnelmallisia. Ne olisi voinut heittää vaikka Madonnan levylle.
MH: Olisipa ollut Madonnan levyllä sellaista! Mutta tämä ei kyllä etene mihinkään. Mukana ovat ne elementit, jotka täytyy tällaisessa musiikissa olla, mutta ei mitään omaa.
TF: Pidän naisen laulusta, mutta sekin on vain yksi sample, joka ei muodostu oikeaksi laulumelodiaksi. Riittää, kun biisin kuuntelee kerran, toisella kerralla ei saa enää mitään irti.
MH: En kotona kuuntelisi, liian raskasta ja juustoista. Sama kuin vetäisi paketin Edamia. Ja ihan kuin tässä olisi yritetty vältellä kaikkea. Ettei vain tehdä liian hyvää kappaletta.
TF: Toimisi ehkä jossain toimintaelokuvan kohtauksessa tai klubilla oikeiden kemikaalien vaikutuksen alaisena.
Holy Ghost!: It Gets Dark
Ahkerana remiksaajanakin tunnettu newyorkilaisduo ei ole kirjoitushetkellä päivittänyt nettisivujaan aikapäiviin, mutta uusi biisi tupsahti verkkoon ja hyvin rajoitetusti myös vinyylille lokakuun lopulla.
TF: Holy Ghostilla on kyllä kaikki osaset hyvin hallussa. Laulavat itse, ja soittavat myös instrumentit lavalla.
MH: Laulaja on tosi hyvä. Näillä vaihtoehtoisempaa elektronista musiikkia tekevillä on usein ongelmana se, että kaikki tehdään väkisin itse, vaikka ei oikeasti osata. Monesti kukaan bändissä ei esimerkiksi osaa laulaa. Tulee mieleen Wham, vaikka eihän tämä ole yhtään niin kuin Wham.
TF: Vaikutteet tulevat varmasti siltä aikakaudelta. Synasoundit ovat hieman nykyaikaisemman kuuloiset, mutta muuten tämä on vahvasti kasaria. Tässä on kaikki Holy Ghostin hyvät ainekset koossa, mutta biisi ei kuitenkaan ole heidän asteikollaan erityisen mainio. Tarttuva kertosäe puuttuu. Kuulostaa tuotetummalta kuin aikaisemmat biisit. Ehkä sillä yritetään peittää sävellyksen onttous.
MH: Vaatisi tarttuvamman kertosäkeen toimiakseen pophittinä tai erinomaisen remiksauksen toimiakseen klubihittinä.
TF: Ensimmäiseksi singleksi kyllä aika kesy, mutta ehkä albumilla on parempaa. Eka single on näillä harvoin albumin paras kappale.
MH: Hektisessä blogimaailmassa on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa saada hypeä aikaiseksi: joko ei julkaista lainkaan albumeita vaan pelkkiä yksittäisiä kappaleita nettiin, tai sitten lähdetään liikkeelle heti albumin ässäbiiseillä. Ei käy artisteja kateeksi.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: