Keskittyykö suomirockin ikoni Pelko ja rakkaus -albumillaan iskelmäradioiden yleisön valloittamiseen ja jättää miehisen rockmenon Popedalle? Kappale kuullaan myös Syksyn sävelessä ihan näinä päivinä.
MH: Kannessa Yön jäsenet seisovat samassa asennossa kuin niiden kaikissa muissakin kansissa. Muuten ihan popkansi. Siitä puuttuu äijyys, se on pikemminkin hyvin maanläheinen. Minusta on kiva tutkia kansikuvia, sillä ne yleensä peilaavat hyvin itse musaa. Tässä on jokin kanteen sopiva akustinen rämpytys taustalla.
TF: Ja melkein baleaarinen syntikka. Niin hirvittävän iskelmää, aivan liian pateettista mollikamaa.
MH: Sävelkulkuhan on aika hyvä, mutta kaikki on tehty täysin varman päälle -mentaliteetilla. Jos tähän saisi jotain kiinnostavaa ympärille, niin voisi toimia kappaleenakin.
TF: Olli Lindholmin lauluun kiteytyy kaikki, mitä Yössä inhoan. Koko ajan vedetään niin kovaa kuin keuhkoista lähtee. Jos tämän laulaisi jokin viehko naisääni, sävellyskin tulisi ehkä eri tavalla esiin. Erityisesti yllätyin siitä, että tässä on enemmän syntikkaa kuin kitaraa. Se on positiivista. Mutta jos olisin Yön keikoilla käyvä raavas äijä, pitäisin tätä neitimäisenä biisinä.
MH: Yö elää Ihmisen poika -henkisestä pateettisuudesta. Tässä ei ollut mitään sellaista. Päinvastoin, erittäin kevyt. Tämä ei ollut Yön biisi eikä oikein kenenkään biisi.
TF: Mitä muuten tarkoittaa syntyjen? Syntymiä? Syntien? Sanoitus toistaa vain sitä, miten vaikeaa on olla mies. Hyvin suomalaista. Mistään ei oteta vastuuta, vaikka muka rakastetaan.
Beyoncén pikkusiskona tunnetun kaunottaren Sol-Angel and The Hadley St. Dreams -albumista on ehtinyt kulua neljä vuotta. Uuden kappaleen on tuottanut muun muassa Florence and the Machinen kanssa työskennellyt Dev Hynes. Biisi enteilee ensi vuonna ilmestyvää albumia.
MH: Tämä on biisi, jollaista olen kaivannut pitkään. Frank Oceanin kaltaiset artistit tekevät mainiota r’n’b:tä, mutta minimalistisesti. Tässä soundi sen sijaan on rikas. Ihan kuin trooppinen sademetsä.
TF: Tämä voisi olla instrumentaali, ja silti se olisi hyvä. Kuulas syntsa, keinuva bassolinja, upeaa. Pidän Solangen tavasta laulaa enemmän kuin Beyoncén. Se on pehmeämpi. Tämä biisi on myös todella ysäri, tulee mieleen TLC.
MH: TLC on nyt tosi kuumaa kamaa, mutta eivät ne vaikutteet varmaan ole tietoisia.
TF: Ei, kyse on enemmänkin vallitsevasta vibasta. Syntikoissa ja perkussioissa on aika paljon tämän päivän chillwave-soundia.
MH: Tästä saisi mainion house-remiksauksenkin. Vuoden parhaita biisejä, ehdottomasti.
TF: Laulumelodia on ikään kuin mantra, joka toistuu koko ajan. Se kääntyy jopa voitoksi.
MH: Solange ei yritä liikaa. Beyoncélla laulu menee usein akrobatian puolelle, varsinkin hitaammissa kappaleissa.
TF: Onko Solangella niin huonoja kokemuksia isoista levy-yhtiöistä, ettei hän uskalla lähteä niiden kelkkaan, vai eikö hän kiinnosta isoja yhtiöitä? Koska tässä olisi rahkeita isoksi hitiksi, mutta tulossa on vain vinyylijulkaisu jonkun pikkulafkan kautta. Tällä lähestymistavalla biisi ei ikinä kehity valtavirtahitiksi.
MH: Julkaisupolitiikan suhteen kaikin tavoin niin indie kuin r’n’b-kappale vain voi olla, paitsi laulaja on Beyoncén pikkusisko. Jos tämä olisi Beyoncén biisi, kehut konkretisoituisivat myynniksi.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla: