Huge L: Rapinkulta – Suomirapin ahkerin aiheuttaa ähkyn

”Huge L:n laatu pysyy tasaisen korkeana julkaisijasta riippumatta. Turha silti kieltää, etteikö ylitsepursuava tarjonta välillä väsyttäisi – ainakin kuulijoita”, kirjoittaa Marko Ylitalo arviossaan.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva:

Huge L
: Rapinkulta

Ilstrumentals


Noin puolen tusinaa levyä tämän vuoden puolella väsännyt vantaalaisräppäri Kimmo Huusko ojentaa tällä kertaa mikrofonin tunnetuimmalle taiteilijanimelleen Huge L:lle. Koska Monsp-levy-yhtiön virallinen julkaisutahti ei ole hänelle riittävän ripeä, ilmestyy musiikkia myös omakustanteina.

Miehen laatu pysyy tasaisen korkeana julkaisijasta riippumatta. Turha silti kieltää, etteikö ylitsepursuava tarjonta välillä väsyttäisi – ainakin kuulijoita. Nytkin saadaan skitit mukaan lukien 21 raitaa runsaassa tunnissa.

Huge L:n tuotantotaidot erottuvat selkeämmin edukseen kuin riimittely, joka toisinaan kuulostaa ainoastaan biittejä myötäilevältä briljeeraukselta. Teksteistä ei löydy samaa oivaltavuutta kuin taustoista, joten lyyrinen sisältö jää helposti muodon alle. Kymmenillä julkaisuilla harjaantunut flow soljuu notkeasti kuin ninja mutta sulautuu vain yhdeksi elementiksi samplejen sekaan. Viimevuotisen Yo yo -albumin jatko-osaksi mainostettu levy ei hyvästä yrityksestä huolimatta vedä vertoja edeltäjälleen.

Arvio on julkaistu Rumbassa 11/12.