Hurraa, olkoon K-X-P:n marssi raikas ja pitkä!

17.03.2013

”K-X-P:n kakkoslevy on selvästi tasalaatuisempi ja moniulotteisempi kuin debyytti”, kehuu Markku Roinila arviossaan.

Teksti: Markku Roinila, kuva: Leena Ollikainen

K-X-P: II
Melodic

Bodia, sporttia ja tsemppistä.

Marssimainen Melody soi levyn alussa juhlallisesti ja arvokkaasti, suorastaan urheilujuhlamaisesti. Jytkivä fanfaari jää kiusallisen äkkiä soimaan päähän. Staring at the Moonissa palataan kuitenkin pian tekijöille tunnusomaiseen metafyysiseen jytkeeseen, jossa aika, paikka ja musiikinlaji on relatiivinen. Aivan upea, suorastaan ylevöittävä biisi. Vielä kauemmas matkataan In The Valleyssä, joka tuo mieleen Hectorin Herra Mirandos -levyn ja Huippuvuoret.

Timo Kaukolammen K-X-P liitelee siis aika korkealla, mutta kyllä löytyy myös liikettä vartaloon. Esimerkiksi Magnetic North vie semmoiseen transsiin, että se tuntuu neliminuuttisena loppuvan aivan liian aikaisin. Toisaalta Flags & Crossesin ja Easyn kraut-tamppaus vähän haukotuttaa, vaikka edellisessä on joukkohysterian makua ja jälkimmäinen on söpösti hölmö.

K-X-P:n kakkoslevy on selvästi tasalaatuisempi ja moniulotteisempi kuin debyytti, vaikka loppupuolella hiukan hyydyinkin. Olkoon heidän reipas marssinsa raikas ja pitkä!

Arvio on julkaistu Rumbassa 2/13. Kuuntele levy Spotifyssa.

Lisää luettavaa