”Synteettisen melodraaman sankarit täyttävät odotukset rimaa hipoen”, kirjoittaa Antti Lähde arviossaan.
Teksti: Antti Lähde, kuva: Sony Music
Hurts: Happiness
RCA
Pandasilmäinen ediesedgwick olkapäät paljastavassa pitsimekossa, kaksi moitteettomasti pukeutunutta herrasmiestä sivujakauksineen, seepiansävyinen varastorakennus ja syntetisaattori, jossa lukee bändin nimi. Jenkkikassillinen opintopisteitä antoncorbijnismissa, videokamera, kahdenkymmenen euron budjetti ja hyvä kertosäe.
Manchesteriläiset Theo Hutchcraft, 23, ja Adam Anderson, 25, tietävät, että popissa ensivaikutelma on kaikki kaikessa. Huhtikuussa YouTubeen ilmestynyt Wonderful Life nosti kaksikon Happiness-esikoisen kertaheitolla syksyn odotetuimpien albumijulkaisujen joukkoon.
—
Brittiläinen musiikkibisnes valitsi Hurtsin vuoden neljänneksi kiinnostavimmaksi tulokkaaksi arvovaltaisessa BBC Sound of 2010 -äänestyksessä. Se voisi jopa merkitä jotakin, elleivät kärkikolmikkoon valitut artistit – Ellie Goulding, Marina and the Diamonds ja Delphic – olisi toinen toistaan mitäänsanomattomampia.
Tämän trion Hurts kyllä kepittää, mutta klassikoksi Happinessistä ei ole. Levy kuulostaa alusta loppuun suurelta, vakuuttavalta, jopa oikealla tavalla yliampuvalta, mutta aitoja (tai edes aidolta vaikuttavia) tunteita se ei pysty kuulijassa herättämään.
—
Takapainoinen levy herää kunnolla eloon vasta seitsemäntenä kuultavan Evelynin myötä, jossa on melodraamaa, dynamiikkaa ja parhaista lähteistä pöllittyjä melodianpätkiä juuri oikeassa suhteessa. Myös Unspokenin paisuttelussa soi lupaus jostain paremmasta.
Lue koko arvio Rumbasta 11/10.