Kylttyyria, kylttyyria.
Frida Hyvösen parin vuoden takainen debyytti Until Death Comes kietoi pauloihinsa kerralla ja on osoittautunut pärjäävänsä mainiosti myös kestokuuntelussa. Lähes kokonaan nainen ja piano -periaatteella tuotettu levy onnistui koskettamaan pienimuotoisuudessaan, lauluissa ja niiden teksteissä oli vangitsevaa lumoa.
Pudel on ensimmäinen levy erilaisista taideprojekteista koostuvassa Frida Hyvönen Gives You -sarjassa. Levyn kappaleet on alun perin kuultu Pudel-nimisen tanssiesityksen taustalla, mikä on tavalliseen musiikkialbumiin verrattuna levylle paljon vaativampi lähtökohta. ”Puudelin” eduksi ovat levyn kappaleiden lyhyt mitta ja niiden vahva lauluperusta. Teatterimusiikille tyypillinen maalailu on poissa, ja sovitukset ovat ytimekkäitä. Frida Hyvönen kuulostaa pienen orkesterin säestämänä edelleenkin omalta, jokseenkin vakavamieliseltä itseltään. Runsas jousien käyttö vahvistaa tätä vaikutelmaa.
Vaikka on mahdotonta osoittaa sille mitään yksittäistä syytä, Pudel ei suo Until Death Comesin kaltaisia kicksejä. Ehkä poplevyä oli yksinkertaisesti helpompi lähestyä. Koukuttamista toivovalle taideprojekti jää vähän etäiseksi.