Kirpeänmakea herkku sulaa suussa nopeasti.
Tällä ryhmällä on konsepti ja kuosi hyvin hallussa. Ja ajankohtaisiakin he ovat. Nyt kun The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine ovat palanneet festivaalimarkkinoille (ja toivottavasti palaavat myös levyille), tälläinen psykokarkki-kaava iskee suoraan ajan hermoon.
Tamperelainen I Was a Teenage Satan Worshipper maustaa siis surinaa ja pörinää ylellisillä pop-melodioilla sekä purkkaisilla syntsariffeillä. Koko hommassa on törkeän tyylikäs, muovinen jälkimaku, joka voisi olla vielä vähän pitkäkestoisempi.
Yhtyeen pääasiallinen puuhamies My Lovin’ Martian ei ole kuitenkaan tyytynyt yhteen kepposeen. Vaikka peruskonsepti on pääosassa, mikä näkyy hyvin esimerkiksi avausbiisissä Hello Bubble, mukana on kuohuvaa pophöntsää j-rockista homodiscoon ja indiepärinästä gootahtavaankin meininkiin. Lopputulos on kuitenkin omankuuloisensa.
Vaikka konetaustat, surinabassot ja pärinäkitarat raikaavat komeasti, yksi heikkous hitusen kirpaisee. My Lovin’ Martian on aika peto kehittelemään poppibiisejä makuuhuoneessaan, mutta hänen laulutapansa on enimmäkseen vaimeaa ja laimeaa mutinaa. Tilannetta onneksi paikkaa Pintandwefallin railakas Cute Pint, jonka laulu ja räppäys kolmessa biisissä tuo levylle paljon lisäväriä. OMG, Teenage Chicks!!! on räpsäkkä teknobiisi juuri söpön tuopin ansiosta.
Nykyään I Was a Teenage Satan Worshipper on rumpalin sisältävä nelimiehinen keikkabändi, joten täytyy tarkistaa homma keikalla. Ehkäpä livetilanteessa se toivottu saatanallinen liha löytyy teknisten luiden päältä.
Muista The Lemonade Oceanin paremmuuskohdista pitää mainita Pop Hates Itself, joka on ihan Pet Shop Boysia, ja Your Sister, joka akustisena poppibiisinä yllättää kaiken surinan seassa. Anthemissa halvat popcamp-kikat hauskuttavat, mutta levyn päättävän (End Credits) -kappaleen My Bloody Valentinea muistuttava särövalli sekä hieno melodia nostaa biisin levyn toiseksi huipuksi OMG, Techno Chicks!!! -biisin ohella.