Iggy & The Stooges: Ready to Die – Toinen jalka monitorin päällä, toinen haudassa

Ready to Die ei ole samanlainen häpeäpilkku kuin vuoden 2007 The Weirdness, mutta ei sitä oikein hyväksikään voi kutsua”, kirjoittaa Kimmo Vanhatalo arviossaan.

Teksti: Kimmo Vanhatalo, kuva: Fat Possum

Iggy and the Stooges: Ready to Die
Fat Possum

Kadonnutta aikaa etsimässä.

Ron Ashetonin kuolema vuonna 2009 ei pysäyttänyt The Stoogesin reunionia kuin hetkeksi. Tilalle on värvätty jo eläköitynyt Raw Power -aikojen kitaristi James Williamson, ja taas sitä mennään. Ready to Die ei ole samanlainen häpeäpilkku kuin vuoden 2007 The Weirdness, mutta ei sitä oikein hyväksikään voi kutsua.

Se on albumi, jolla seitsemääkymppiä lähestyvät entiset kukkopojat keikkuvat toinen jalka monitorin päällä ja toinen jalka haudassa. Toisaalta Iggy ylistää isoja rintoja pöhkössä DD’s-kappaleessa ja julistaa Sex & Moneylla Spinal Tap -hengessä haluavansa pitää hauskaa koko ajan. Toisaalta taas hän manailee Gunilla kärttyisästi nykymaailman menoa ja muistelee The Departedilla kyynelsilmäisenä vanhoja hyviä aikoja.

Kömpelöt sanoitukset upottavat musiikillisesti melko vireästi seilaavan paatin. Päällimmäinen tunne Ready to Dien loputtua on sähköisen innostuksen sijaan surumielisyys, jopa pieni myötähäpeä. Sellaiselta ei pitäisi tuntua Stooges-levyn jälkeen.

Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13. Kuuntele levy Spotifyssa.