Suomen väärinymmärretyin yhtye tekee pienen ryhtiliikkeen.
Helsinkiläisessä Impaled Nazarenessa on paljon samoja piirteitä kuin grindcore-legenda Anal Cuntissa. Vaikka Impaled Nazarene on jenkkikollegaansa metallisempi ja teknisempi, kumpikin bändi rakastaa provosoivia lyriikoita ja yhteiskunnallisten tabujen ristiinnaulitsemista.
Toki bändeistä löytyy myös eroja. Siinä missä Anal Cunt on hauska ja anarkistinen, 2000-luvun Impaled Nazarene on ”vain” taitava ja tuotannollisesti pätevä riffijyrä. Mihin jäi Suomi Finland Perkeleellä (1994) kuultu kokeilunhalu ja hurtti huumorintaju?
Onneksi parannustakin on tapahtunut. Impukoiden kymmenes studioalbumi on huomattavasti monipuolisempi ja mielenkiintoisempi kokonaisuus kuin viimevuotinen Pro Patria Finlandia. Levyn 50 minuuttiin mahtuu niin black metalia, crust-punkia, doomia kuin camp-vyöhykettä lähenteleviä kitarasooloja. Pienellä sävelkynän teroittamisella ja täyteraitojen karsimisella levystä olisi kuitenkin saanut vieläkin tiukemman ja iskevämmän.