Taikametsään on tullut jo syys.
On merkillistä, miten suuresti yhden kappaleen kuuleminen voikaan muuttaa suhtautumista kokonaiseen yhtyeeseen.
Aiemmin Indican taikametsien keijukaispölyiset kappaleet saivat selkäpiissäni aikaan samankaltaisen reaktion kuin liidun vinguttaminen liitutaululla tai hammaslääkärin poran alle joutuminen. Biisit tuntuivat teennäisiltä ja Jonsun laulumaneerit ne vasta saivatkin raivonpartaalle.
Mutta kuten sanottua, yksi kappale kaiken muuttaa voi.
Keväällä julkaistu ensimaistiainen Pahinta tänään löi ällikällä. Jonsun satumaailmaan oli laskeutunut pilkkopimeä yö, josta kappaleen kertoja tuntui iloitsevan täysin rinnoin.
Raskaasti etenevästä laulusta puuttuivat kaikki Indicassa aiemmin vaivanneet elementit, ja kappaleessa vallinnut sopivan häiriintynyt tunnelma vei mukanaan. Kuinka ollakaan, aiemmin inhokkilistalla komeilleen yhtyeen uuden levyn odottelu tuntui iäisyydeltä.
Valoissa-albumin alku onkin lupaava: verevä avausnumero Elä sekä toisena kuultava Pahinta tänään muodostavat iskevän avausnyrkin, ja Hiljainen maa tuudittaa lohdulliseen horrokseen.
Sitten tapahtuu ikäviä: tyhjänpäiväisyys valtaa alaa, ja ote herpaantuu pahasti. Raukean loopin, huilun ja epävireisten cembaloiden varaan rakentuva Askeleet on jo niin turhanpäiväistä huttua, että tunnelma väljähtää kuin taikaiskusta.
Loppupään kappaleissa huomio kiinnittyy sovitusmaailman epäsuhteisiin. Perusajatukseltaan yksinkertaisia sävellyksiä on paisuteltu ylimaallisiin mittoihin, ja niistä on saatu hirmuisen ulkokohtaiselta tuntuvia esityksiä. Nightwishin Tuomas ”Tumppu” Holopainen on tuottajana ja osasovittajana häärännyt välillä vähän turhankin vahvasti yötoive-autopilotti päällä.
Itseoikeutetusti levyn päätöskappaleeksi valikoitunut Ei enää jättää kuitenkin huojentuneen olon ristiriitaisen kuuntelukokemuksen päätteeksi. Alun innostus ehti vaihtua jo välinpitämättömyyteen.
Levyn parhaan kappaleen julkaiseminen singlenä neljä kuukautta ennen albumia ehti paisuttaa odotukset turhankin mittaviksi. Pahemmilta pettymyksiltä on kuitenkin vältytty, ja lopputulos jää keskivaiheen herpaantumisesta huolimatta selkeästi hyvien puolelle.