Irkkupunkkarit kokeilivat pehmeämpää lähestymistapaa – ja onnistuivat siinä

15.03.2013

Dropkick Murphys uusiutui onnistuneesti juuriaan unohtamatta, Akseli Hiltunen tuumii arviossaan.

Teksti: Akseli Hiltunen, kuva: Kerry Brett

Dropkick Murphys: Signed and Sealed in Blood
Born & Bred

Irkkupunkit pehemenvät.

Bostonilainen kelttipunkbändi Dropkick Murphys tekee kahdeksannella studioalbumillaan lisää irlantilaisista juomalauluista ammentavaa, hyväntuulista mukanahoilausmusiikkia, kuten seitsemällä edeltäjälläänkin. Murphyjen mukaansatempaava kelttipunk toimii erityisen hyvin varsinkin keikoilla.

Suurin ero vanhaan on siinä, että kitaroista on pehmennetty säröä melko reippaalla kädellä. Levy kuulostaakin suhteellisen raikkaalta, jos bändin soundiin on kerennyt kyllästymään edellisten levyjen myötä. Lisäksi laulut ovat nyt soinnikkaampia: ne ovat tulleet punkista lähemmäksi alkuperäistä irkkumusaa.

Kappalevalikoimasta edukseen erottuvat hilpeän kiero The Season’s Upon Us, joka irvailee toraisen perheen joulunviettoa, bluesveto Out On The Town ja Nick Cave & The Bad Seedsin mieleen tuova lopetusraita End of the Night.

Signed and Sealed in Bloodilla Dropkick Murphys todistaa mainiosti sen, että myös punkyhtye voi uusiutua onnistuneesti – vaikkakin varovaisesti – unohtamatta juuriaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 2/13.

Lisää luettavaa