Tapio Ahola joutuu arviossaan kovan paikan eteen, kun vanhan metallimiehenkin on myönnettävä, ettei heavylegendan uutuus ole kovin hyvä levy.
Teksti: Tapio Ahola, kuva: Iron Maiden
Iron Maiden: The Final Frontier
EMI
Hevidiggarille Iron Maidenin haukkuminen on tekona suurin piirtein samaa luokkaa kuin kirkkoon kuseminen tosiuskovaiselle. Itsellänikään eivät kyyneleet ole koskaan aikaisemmin olleet arviota kirjoittaessa näin lähellä, mutta pakko se on myöntää: The Final Frontier ei ole kovin hyvä levy.
Kukaan ei varmasti odottanutkaan Final Frontierin olevan uusi Seventh Son of a Seventh Son, mutta albumin hampaattomuus tulee silti yllätyksenä. Yli tunnin ja vartin kellottavan levyn pitkät, eeppiset kappaleet kyllä luovat tunnelmaa, mutta melodiat eivät jää mieleen.
Iron Maiden ei saavuttanut nykyistä asemaansa tekemällä musiikillisia kokeiluja, mutta uutuuslevy on kiinnostavimmillaan niinä harvoina hetkinä, kun yhtye uskaltaltaa irtautua omista konventioistaan.
Suvereeni osaaminen kuuluu kaikessa muussa paitsi sävellyksissä, jotka ovat harmillisen keskinkertaista tavaraa. Final Frontier on tämän vuosituhannen Maiden-levyistä selkeästi heikoin.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/10